Tiimarissa oli alen loppualen alealekori, josta kurkisti pieni nappisilmäinen lintu. Se kurlutti ensin varovaisesti ja päätyi lopulta huutamaan niin kovaa, että minun oli pakkoa tuoda se kassan kautta kotiin. Kotona sitten mietin mitä ihmettä sillä tekisin.
Joskus aiemmin samalla lailla mukaani päätyi pari hyvin rumaa taulua. Säkkikankaiselle taulupohjalle oli liimattu epämääräisesti jokin eläinprintti jonka revin samantien pois. Pohjat jäivät kaapin perälle odottamaan jotakin käyttöä.
Näistä kahdesta jämäostoksesta syntyi alunperin jouluiseksi tarkoitettu ovikoriste. Parin kulkusen lisäksi siitä tuli niin vähän jouluinen, että uskalsin laittaa sen oveen jo nyt. Olen tosin hieman epäileväinen pysyykö se ovessa jouluun saakka vai käykö joku tihulainen eliminoimassa sen aiemmin.
Linnulla oli selässä ripustuslenkki. Katkaisin sen pois ja lisäsin reiän peitoksi rivin turkooseja paljetteja. Suihkutin linnun helmenvalkealla Glimmer Mistillä ja kävin valittuja kohtia pienen siveltimen kanssa läpi sen ja Broken China Distress Inkin seoksella. Iso paperiruusu on suihkutettu samalla seoksella.
Pohjan kävin ensin puolihuolimattomasti gessolla läpi ja lisäilin vähän kimalteista Deko-Snowta. Ison ruusun terälehdet saivat saman käsittelyn ja osuipa lumiainetta vähän kierreruusujen päällekin. Tuputin yläreunan alunperin valkoisen pitsikaistaleen paikoilleen helmiäisakryylimaalin ja lumipastan avulla.
Satiinipaperista stanssattujen kirjaimien päällä on vähän Crackle Accentia. Avain on stanssattu puupahvista Tim Holtz Alteration Hardware Findings -stansilla ja maalattu sitten tuputtelemalla Game Colorsin Brassy Brass- ja Tinny Tin -akryylimaaleilla. Päällä on kerros Glossyä.
Tässä näkyy enemmän kaikki mahdollinen kimallus. Rappukäytävämme on sen verran pimeä, että kuva paikallaan olevasta taulusta oli pakkokin ottaa salamalla.
On muuten siitä poikkeukselliset kukkaset, että niihin ei ole käytetty tällä kertaa mitään stansseja. Kierreruusut ja lollipopit syntyvät helposti vapaalla kädellä leikkaamalla mutta myös iso ruusu on tehty käsin, tosin mallin avulla, leikatuista terälehdistä. Löysin mummulasta Paul Jacksonin kirjan Tehdään paperiveistoksia ja kokeilin sen ohjetta. Kukasta tuli hurjan iso ja joutui odottamaan monta kuukautta sopivaa käyttötarkoitusta.